Page 54 - Sielunpeili 6/2021

ymmärtävänä ystävänä ja henkisenä tuki- – On kirjeitä, joissa Manner kertoo, että
jana. Mäenpää oli Mannerille kuin muusa, oli asettunut sänkyyn kaikki vaatteet päällä Talvi
jonka kanssa Eeva-Liisa kaipasi keskustelua kuin siihen jäädäkseen. Hänellä olisi ollut
ja yhdessäoloa. Suhde oli vahvahenkinen, mahdollisuus lähteä, mutta hän ei halunnut.
Tuurna korostaa. Yksinäisyys alkoi olla hänelle liian tärkeää. Lehdet leijailevat, tunnit, vuodenajat
– Yhdessä kirjeessä hän kirjoittaa, ettei huoneesta huoneeseen.
Sota jätti jälkensä saa lähdetyksi, odottaa kesää ja aurinkoa, Lumi tuulee, ja aukoissa verhot.
ja että kyllä tämä tästä. Autius seiniin nojaa, talon levittää,
Manner kirjoitti ensimmäiset runonsa Viipu- Aika Orivedellä oli kuitenkin merkit- varjot nojaavat ja narahtavat.
rissa. Runoissa heijastuvat sodan kokemukset tävä, koska Manner loi siellä hienoja runoja. Lumi niin kuin matala eläin liikkuu,
sekä Viipurin pommitukset ja menetys. Tuurna tulkitsee, että ehkä vaikeat olosuhteet nurkkiin pesii.
– Eeva-Liisan yksinäisyys, hätä ja pelko puristivat runoissakin esiin olennaisen. Jäätyvät harvat ruudut ja silmät.
syvenivät, kun talvisota alkoi. Hän joutui Kun Tämä matka ilmestyi, se sai valta- Jos lintu sisään eksyy, se putoaa.
olemaan mukana 18-vuotiaana ensimmäi- vasti julkisuutta ja kiittävät arvostelut. Niissä Ei lämmitä sitä tämä käsi joka jäätyy,
sissä pommituksissa. Hän sai jäädä vapaa- todettiin Eeva-Liisa Mannerin osoittaneen, Täällä
ehtoiseksi Viipuriin, hoiti haaavoittuneita ja mikä on 1950-luvun modernin lyriikan voima harhailevat vain vanhat äänet
siivosi pommitettuja taloja. Järkytys oli kova, ja kirkkaus. Teoksen pohjalta Manner sai seinästä seinään,
kun hän löysi kellarista palaneen sotilaan palkintoja. pesivät hiuksiin,
ruumiin. Se on ollut pelottavaa ja ahdistavaa Kirja myi runokirjaksi erityisen hyvin. mieleni ohueen lumeen,
aikaa, Tuurna luonnehtii. Siitä otettiin viisi painosta. jonka alla
Manner evakuoitiin 1940-luvun alussa Mannerin muutettua Tampereelle hänen on suljettu syvyys,
Viipurista Helsinkiin, missä hän asui kym- elämänlaatunsa parani huomattavasti. Hän murtuneet aukot,
menen vuotta. Mannerin ensimmäiset runot osti Kirsi Kunnakselta ja Jaakko Syrjältä pimeys tukehtuunut ja
julkaistiin Helsingissä jatkosodan aikana heidän pienen ensiasuntonsa, noin 15 ne- elämänhaluiset hiiret.
vuonna 1944 Mustaa ja punaista esikoisko- liön vetoisan kellariasunnon. Eeva-Liisa oli
koelmassa. tutustunut Kunnaksen kanssa Helsingissä.
– Kokoelma on vanhaa loppusoinnullista Tuossa asunnossa Marja-Leena Tuurna
runoa. Se ei ole merkittävä teos. Eeva-Liisa tapasi Mannerin ensimmäisen kerran.
halusi unohtaa sen, Tuurna kertoo. Tuurna toimitti Viipurilaisen osakunnan koskaan juotu. Manner saattoi ottaa joskus
Helsingissä Manner työskenteli Suomen lehteä ja pyysi kirjeitse haastattelua Man- olutta, mutta vatsavaivojensa takia hän joi
Kirja -nimisessä yhtiössä kustannustoimit- nerilta. Tuurna oli lukenut Mannerin runoja paljon vettä. Espanjassa asuaessaan hän toki
tajana, käsitteli käsikirjoituksia ja käänsi lukioajoista lähtien ja piti häntä loistavana tutustui paikalliseen viinikulttuuriin.
lisäksi kotona kirjoja. Manner käänsi eri kie- kirjailijana. – Eeva-Liisalla oli tapana ostaa hulluja
listä yhteensä pitkälti yli sata teosta suomeksi – Tule toki, mutta en anna haastattelua, asioita antikvariaateista, kuten esimerkiksi
ja merkittäviä klassikoita, kuten esimerkiksi Manner vastasi kirjeeseen. viulun, josta oli kaula katkennut. Hän oli
Herman Hessen Arosuden, mitä Manner piti Tuurna meni. Hän muistaa, että laskeu- hulluna vanhoihin karttoihin. Hän totesikin,
kirjailijakoulunaan. Käännöstöillä hän myös tuessaan alas portaita kellariasuntoon, hän että kai hänellä nyt joku pahe saa olla, kun
elätti itsensä. oli kuvitellut, kuinka ”runon henki” leijailee ei syö eikä juo mitään, Tuurna muistelee.
– Manner olisi halunnut käydä iltakoulua, ovella vastaan. Yllätys oli suuri, kun oven
mutta kun hän oli työssä, hän lopetti ilta- avasikin reipas naishenkilö, joka oli paista- Hienoa ja hiottua
koulun. Hän pyrki myös entisen Ateneumin massa silakoita.
taidekouluun opiskelemaan keramiikkaa, – Manner näytti minulle runoja, joita Tuurna teki kirjallisuuden opintoihinsa liit-
mutta ei päässyt sisälle. Keramiikka jäi, oli kirjoittamassa, ja minä tein niihin omia tyvän gradun Mannerin luomisprosessista.
mutta hän ihaili käden töitä ja piti itseään ehdotuksiani. Hän oli kutsunut minut luok- Tuurnan kiinnostus Manneriin on jatkunut
kirjailijana käsityöläisenä, Tuurna toteaa. seen, koska käsialani oli kiinnostanut häntä. lukiosta läpi nuoruuden ja opiskeluajan tähän
Uskon, että hän yritti löytää käsialasta sy- päivään asti.
Kylmässä mökissä vempiä merkityksiä. – Asuin Tampereella pari vuotta aus-
Manner piti unia äärettömän tärkeinä ja kultoinnin aikoihin. Kävimme Eeva-Liisan
Manner teki rohkean päätöksen jättää päi- kirjoitti niitä muistiin. kanssa kävelemässä ja hän kävi myös meillä
vätyö ja muuttaa vuokralle Orivedelle pie- – Oscar Parlandilta hän sai psykoanalyyt- kotona. Meillä oli kaksi pientä poikaa. Eeva-
neen mökkiin, missä eli seitsemän vuotta tistä kirjallisuutta ja tulkitsi unia sen pohjalta. Liisa oli hyvin lapsirakas.
alkeellisissa olosuhteissa. Mökki ei ollut tal- Teos Kävelymusiikkia pienille virtahevoille Tuurna ehdotti Mannerille, että tekisi gra-
viasuttava, mutta hän asui siinä kesät talvet. on novellikokoelma unien pohjalta. dun runoistaan, joita hän oli kirjoittamassa
Lämmönlähteenä toimi vain pieni kamina. kokoelmaan Niin vaihtelevat vuodenajat
– Orivedellä Manner kirjoitti Tämä matka Nukkui päivät, kirjoitti yöt (1964). Tuurnalla oli ajatus, että gradu il-
-runokokoelman (1956), joka oli hänen lä- mestyy samaan aikaan kuin runokokoelma.
pimurtoteoksensa suomalaisessa lyriikassa. Tuurnan ja Mannerin tuttavuus kesti pari- – Hän lähetteli minulle runojen uusia
Tuurna nostaa kokoelmasta esille runon kymmentä vuotta. He kirjoittelivat ja tapasi- versioita vähän väliä jopa kuusi kappaletta
Talvi, missä Manner ilmaisee pohjatonta yk- vat silloin tällöin. Tuurna muistaa tapaamiset yhdestä runosta. Hermostuin, että mitähän
sinäisyyttä ja sitä, kuinka etäällä ja erillään hyvin tavallisina. tästä gradusta tulee, mutta sitten huomasin,
hän on kaikesta muusta maailmasta. Runo on Yleensä ei syöty, mutta Tuurna muistaa että minähän seuraan hänen luomisproses-
realistinen, kuten hänen runonsa runoilijan erikoisen väkevän kahvin, jonka Manner siaan, ja vaihdoin näkökulmaa.
itsensäkin mielestä ovat. hänelle tarjosi. Siinä hän sekoitti coca co- Manner oli sitä mieltä, että Niin vaihte-
– Manner on sanonut, että mökissä oli laan murukahvia, jota nimitti ”laiskan akan levat vuodenajat -kokoelmassa oli viileän
talvella niin kylmä, että muste jäätyi pulloon. kahviksi”. puron solinaa ja kirkkautta enemmän kuin
Ovista ja ikkunoista tuli lunta ja jäätä. Kyl- Mannerilla oli tapana kirjoittaa öisin. hänen muissa kokoelmissaan siihen asti. Ko-
myys oli rankkaa myös hänen mielentervey- Hän nukkui päivät, ja heräsi illalla, joten koelman hän kirjoitti Kangasalla pienessä
delleen. Manner oli fyysisesti ja psyykkisesti tapaaminen onnistui vasta illalla. Silloin kesämökissään.
erittäin haavoittuvainen Oriveden vuosinaan he saattoivat jutella aamuun asti, ja Tuurna Niin vaihtuvat vuodenajat -kokoelmasta
1950-57. lähti aamujunalla Helsinkiin. Alkoholia ei Tuurna nostaa runon Kirkkaat aamut kohoa-

54