Page 55 - Sielunpeili 6/2021
P. 55

–  Runosta oivaltaa, kuinka Viipurin ajan
                                                                                 kokemukset, näyt ja kuvat nousevat edelleen
                                                                                 vuosikymmenien jälkeen. Kaikissa Eeva-
                                                                                 Liisa Mannerin teoksissa näkyvät jotenkin
                                                                                 Viipuri ja sen kauhukuvat.
                                                                                   –  Manneria  järkytti kovasti, kun hän
                                                                                 talvisodan alettua näki, kuinka linnan sil-
                                                                                 lalla hevonen sai aavetykin osuman, kaatui
                                                                                 ja kuoli.
                                                                                   –  Tämä sillalle kuollut hevonen on mu-
                                                                                 kana lähes jokaisessa hänen teoksessaan.
                                                                                 Se on kuoleman symboli ja merkitsee jotain
                                                                                 piilotajunnasta. Hevonen on hyvin monimer-
                                                                                 kityksinen, Tuurna analysoi.
                                                                                   Mannerin pidetyimmistä runoista Tuurna
                                                                                 nostaa esille runon Jos suru savuaisi, joka
                                                                                 löytyy vähän muuntuneena kahdesta teok-
                                                                                 sesta: Jos suru savuaisi (1968) sekä Niin vaih-
                                                                                 tuivat vuodenajat (1964). Lyhyessä runossa
                                                                                 näkyy surua ja kaipausta.
                                                                                   Kaikki Eeva-Liisa Mannerin kokoelmat
                                                                                 ja runot löytyvät kirjallisuudentutkija ja
                                                                                 Manner-asiantuntija Tuula Hökän toimitta-
                                                                                 masta koottujen runojen kokoelmasta Kirkas,
       Hopeakorussa, joka on tehty Eeva-Liisa Mannerin juhlavuoden kunniaksi, on pienin kirjaimin   hämärä, kirkas, josta ilmestyi elokuussa 2021
       Tämä matka -kokoelmasta pari säettä: Teen elämästäni runon, runosta elämän. Korun voi   uusintapainos. Syyskuussa 2021 ilmestyi
       tilata Eeva-Liisa Manner -seuralta esimerkiksi Suomen kirjailijanimikkoseurojen sivulta.   myös Hökän kokoama näytelmäkokoelma
                                                                                 Mannerin kirjoittamista näytelmistä.
                                                                                   Mannerilla oli elämänsä aikana ongelmia
       vat, joka kertoo suomalaisesta kesäaamusta,   jolloin siitä tuli yleistä ja yleisinhimillistä.   mielenterveyden kanssa, melankoliaa ja dep-
       mutta ei liiaksi maalaillen.           –  Koska Mannerin tekstit ovat timan-  ressiota. Hän oli myös hoidossa Tampereen
         –  Tässäkin yksinäisyys ja kaipaus tule-  teiksi hiottuja, niiden idea tulee nähtäväksi   Pitkäniemen mielisairaalassa. Hänellä oli
       vat esille, kuten Mannerin jokaisessa ko-  ja kirkkaasti esiin. Romanttinen maalailu   luottolääkäri, jolta kysyi neuvoja, ja kävi kir-
       koelmassa ja runossa. Lapsuudesta jäänyt   ei pääse niitä sotkemaan. Runot ovat aivan   jeenvaihtoa hänen kanssaan.
       hellyyden kaipaus näkyy läpi hänen koko   realistisia. Monia runoja lukiessa tulee tunne   –  Minä en kirjoita sairaskertomusta, vaan
       tuotantonsa.                         kuin kulkisi Espanjan katuja. Kuitenkin ne   Eeva-Liisa Mannerin elämästä ja teoksista,
         –  Kokoelman runoissa on havisevan jär-  tuovat esiin syviä ja koskettavia asioita.   Tuurna korostaa.
       ven tunnelma vahvana. Koko kirja on kirkas   Churrianassa Manner kirjoitti myös kir-  Hän on tyytyväinen, että sai Tammelta mah-
       ja kuulas, hieno ja hiottu. Runoissa ei ole   jeitä, joissa välillä valitti kuumuutta, missä   dollisuuden tehdä Mannerin henkilökuvan.
       yhtään turhaa sanaa. Siinä on niiden hienous.   ei jaksa mitään; miehet, koirat ja kissatkin   Oman näkemyksensä Mannerista Tuurna
       Iso elämänmuutos Mannerille koitti, kun   makaavat kadulla voimattomina. Hän joi   toteutti Mannerin kirjeiden, kirjeenvaihdon,
       hän  sai  tilaisuuden  kokeilla  Espanjassa   litratolkulla vettä ja pullon olutta päivässä,   runojen ja muiden teosten pohjalta – sekä
       asumista Sara Hildénin talossa Malagan   eikä tarvinnut muuta ravintoa.   ennen kaikkea heidän 20-vuotisen tutta-
       lähellä Churrianan kylässä, koska Hildén                                  vuuteensa ja keskustelujensa perusteella.
       ei itse oikeastaan koskaan välittänyt käydä   Kuollut hevonen järkytti    Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran, SKS:n,
       siellä. Hän tarjosi Mannerille paikkaa mennä                              kirjallisuusarkistoon tallennetut haastatte-
       lämmittelemään tietäen Mannerin aiemmat   Vuonna 1971 Manner tuli Suomeen pitem-  lut ja yllättävät kirjelöydöt Oxfordista toivat
       karut asumiskokemukset. Kylä oli aito ja   mäksi ajaksi. Hän oli muuttanut Tampereelle   merkittävän lisän elämäkertaan.
       alkuperäinen. Manner kutsui sitä ”musta-  Mäntykadun kellariasunnosta Ojakadun   –  Jotkut ovat sanoneet, että he eivät pääse
       laiskyläksi”.                        ylimmän, neljännen kerroksen ateljeemai-  sisälle Mannerin teoksiin, vaikka lukisivat
         Manner asui 1960-70-luvuilla enimmäk-  seen ullakkoasuntoon. Ojakadulla on talon   häntä mielellään. Toivon, että tämä kirja
       seen espanjalaiskylässä. Suomessa hän kui-  seinässä Mannerin kyltti. Tammerhotellin   opastaa Mannerin runoihin ja persoonaan.
       tenkin kävi jo senkin takia, että kirjoitti myös   takana oleva pieni tori on nimetty Eeva-Liisa   Kun näkee, minkälainen hän oli, miten hän
       näytelmiä. Manner jopa osti myöhemmin   Mannerin aukioksi.                on elänyt ja asunut, on helpompi päästä ru-
       oman pienen talon Espanjasta Sara Hildénin   Mannerin Suomeen paluuseen liittyy   noihin sisälle. Opastan lukijan polulle, mistä
       huvilan läheltä.                     ikäviä  kokemuksia  Espanjassa.  Manner   hän löytää Mannerin teksteihin.
         –  Manner rupesi remontoimaan taloa,   oli ottanut rohkeasti kantaa muun muassa   Manner kirjoitti runojen lisäksi myös
       jossa välillä katto ja putket vuotivat, eikä   Tsekkoslovakian miehitykseen ja Vietna-  näytelmiä. Näytelmiä kertyi yli 20, runote-
       vettä tullut taloon. Remontti kesti, eikä siitä   min sotaan sekä arvostellut tv-ohjelmassa   oksia häneltä syntyi 13 kappaletta. Lisäksi
       oikein valmista koskaan tullut, Tuurna kertoo.  varsin suorasanaisesti Francon diktatuuria ja   hän kirjoitti satamäärin esseitä kirjallisuu-
         Espanjan aika oli Mannerille vahvaa luo-  kansalaisten eriarvoisuutta. Häntä loukkasi   desta, kasvatuksesta, luonnosta ynnä muusta
       misen aikaa. Siellä syntyivät hänen keskeiset   miten köyhiä, tavallisia ihmisiä kohdellaan.   pääasiassa Aamulehteen. Tuurnan mielestä
       teoksensa. Yksinäisyydessä hän oli Espanjas-  –  Manner pelkäsi kostoa, mikä hänen   Manner olisi hyvin voinut elättää itsensä
       sakin, mutta otti vastaan myös joitain ystäviä.  mielestään tapahtuikin. Hän oli menossa   kulttuuritoimittajana.
         Espanjassa syntyi kokoelma Kirjoitettu   autossa tutun miehen kanssa, kun hänet   –  Esseissä ja kritiikeissä hänen kielensä
       kivi (1966), josta Tuurna poimii runon Met-  yritettiin työntää ulos liikkuvasta autosta.   oli kepeää, terävää, analyyttistä. Niissä oli
       sän hiljaisuuteen.                   On arvoitus, tapahtuiko näin todella, Tuurna   journalistinen ote.
         –  Runosta näkee, kuinka Manner pyrki   toteaa.                           –  Mannerin arvo on kuitenkin runon kirk-
       tavallaan etääntymään ihmisistä ja maail-  Vuonna 1971 ilmestyneestä kokoelmasta   kaudessa ja kuvallisuudessa, miten hän ku-
       masta ja jopa itsestään syvään hiljaisuuteen.   Paetkaa purret kevein purjein Tuurna poimii   vitse ilmaisee asioita selittelemättä ja kuinka
       Hän pyrki häivyttämään itsensä tekstistä,   runon Muiston pysyvyys.       syvälle hän pääsee, Tuurna toteaa. !

                                                            55
   50   51   52   53   54   55   56   57   58   59   60