Page 41 - Sielunpeili 6/2021
P. 41

V          uosien ajan minusta tuntui,                                    Sielunpeili-lehden kolumnisti Merja Nuora


                  että pimeys on syksy toisensa
                                                                                 haluaa elää oppien ja ihmetellen. Hän jakaa
                                                                                 tekemiään oivalluksia lukijoidensa kanssa.
                  jälkeen aina vain vaikeampaa
                  kestää. Teki mieli vajota tal-
                  viuneen ja herätä vasta, kun
                  kevätauringon ensi säteet saa-
                  vat silmät taas avautumaan.
       Mietin, kuinka mukavaa olisi sulkeutua ko-                                Kuka?
       tiin, omaan pieneen hämärään taikapiiriin
       ja köllötellä kuin karhu pesässään talven                                 Merja Nuora
       tuiskujen ohi ja yli.

       IHAN YHTÄ USEIN haaveilin toisaalta                                       !   Ammatti: Kouluttajameedio.
       myös siitä, että saisin asua sydäntalven ajan                             !   Ikä: 52 v.
       jossain lämpimässä, valoa tulvillaan olevassa                             !   Syntymäpaikka: Helsinki.
       paikassa. Lähtisin matkaan lokakuun loppu-                                !   Asuinpaikka: Jyväskylä.
       puolella ja palaisin kotimaahan helmi-maalis-                             !   Perhe: Mies ja kaksi aikuista lasta
       kuun tienoilla, kun hanget hohtelevat kilpaa                                sekä kaksi koiraa.
       kevätauringon kanssa ja hiihtokelit ovat par-                             !   Harrastukset: Lukeminen,
       haimmillaan. Olisin vapaa kuin muuttolintu.                                 kirjoittaminen ja
                                                                                 !   luonnossa liikkuminen.
       TÄNÄ VUONNA on toisin. Jokin on muut-                                     !   Motto: Niin on hyvä, kun käy.
       tunut. Olen omaksi ihmetyksekseni ja suu-                                 !   Lue lisää: www.merjanuora.com
       reksi ilokseni huomannut nauttivani syksyn
       pimeistä illoista, hämäristä hetkistä. Olen
       polttanut kynttilöitä enemmän kuin koskaan   JA TOISIN KUIN koskaan ennen, annoin   JOKU VOISI AJATELLA, että helppohan
       ja antanut itselleni luvan laskeutua kesän   itseni olla. Suomimatta ja patistamatta. En   minun on puhua, kun vastauksia vain tipah-
       aktiivisuudesta syksyn hitaampaan rytmiin.  pyrkinyt olemaan reipas, en ponnistellut teh-  telee taivaasta. Mutta ei se niin mene. Meille
                                            däkseni enemmän kuin jaksoin enkä yrittä-  kaikille annetaan vastauksia sitä mukaa, kun
       OLEN KÄÄNTÄNYT katseeni sisäänpäin   nyt tarjota kenellekään apuani, sillä tajusin   olemme valmiita ottamaan niitä vastaan. Usein
       ja kokenut voimakkaasti, kuinka kaikilla   että tyhjästä on paha nyhjäistä. Uskoin, että   vastauksen saamista edeltää jokin koettelemus,
       vuoden kierron vaiheilla on oma tehtävänsä   pysähtyminen poikii aikanaan jotain hyvää   johon omaksi iloksemme ja ihmeeksemme huo-
       ihmisenkin elämässä. Aivan kuten kasvit, myös   enkä siksi ollut edes kovin huolissani, vaikkei   maamme reagoivamme aivan toisin kuin ennen.
       me ihmiset tarvitsemme syksyn ja talven, jonka   minulla ollut aavistustakaan, kuinka kauan
       aikana ei ulkoisesti tapahdu juuri mitään. Ja   lama kestäisi.            SE ON HENKIMAAILMAN tapa näyt-
       hyvä niin, sillä se on elinehto sille, että pys-                          tää meille ihan konkreettisesti se, kuinka
       tymme uudistumaan, laajenemaan, kasvamaan.  Elämä on tulvillaan kaikkea uutta.  olemme menneet elämässämme eteenpäin
                                              On kuitenkin tarpeen tyhjentää vanha pois  ja oppineet virheistämme. Silloin ei pidä
       KUN SIEMENET saavat levätä kaikessa    tehdäkseen tilaa uudelle.          tyytyä kohauttamaan olkapäitään ja kuitata
       rauhassa tietoisuutemme syvyyksissä, eteen                  –  Eileen Caddy  asiaa välinpitämättömästi, ohimennen. On
       tulee väistämättä sekin hetki, jolloin ne al-                             pysähtymisen ja juhlimisen paikka; olem-
       kavat versoa esiin. Muutos voi olla vaikeasti   SEITSEMÄN  VIIKON  päästä  tunsin,   mehan saavuttaneet jonkin tärkeän etapin
       havaittava, mutta kun hento itu vahvistuu, kasvi   kuinka tyhjentynyt malja alkoi ihmeelli-  henkilökohtaisella matkallamme!
       alkaa kurottaa kohti aurinkoa ja kukoistaa sitä   sellä tavalla täyttyä. Se täyttyi väkevästä
       runsaammin, mitä lähemmäksi kesää käymme.  elämänvoimasta ja – energiasta. Riemusta   NE KAIKKI OVAT niitä tähtihetkiä, joiden
                                            ja kiitollisuudesta siitä, että saan olla elossa   vuoksi kannattaa tarpoa eteenpäin vaikka
       SAMOIN ON MEIDÄN ihmistaimien laita.   tässä kauniissa maailmassa, näiden hienojen   kuinka kovassa viimassa. Vaikka etene-
       Me tarvitsemme elämäämme lepovaiheen   tyyppien kanssa. Ilosta ja valosta, toivosta   minen joskus tapahtuisikin kaksi askelta
       aktiivisen kasvukauden jälkeen. On hyvä   ja rakkaudesta.                 eteen, yksi taakse -periaatteella. Mielen
       kääntyä sisäänpäin kuuntelemaan vielä nuk-                                valtaa syvä rauha ja kiitollisuus siitä, että
       kuvia tunnelmia, jotka ajallaan vahvistuvat   HENKIIN HERÄÄMISENI myötä kysyin   on saanut kasvaa taas vähän kohti ominta
       aavistuksiksi jostain tulevasta.     taas, kuinka voisin parhaiten palvella. Omana   itseään ja toteuttaa omaa kehitystehtäväänsä
                                            itsenäni, tällä hiukan muuntuneella energi-  oman elämänsuunnitelmansa mukaisesti.
       JA ERÄÄNÄ PÄIVÄNÄ, kun silmämme      allani. Suurimman tyydytyksen meille suo
       avautuvat, tiedämme varmaksi jotain sel-  nimittäin se, että saamme toteuttaa omaa,   SILLOIN YMMÄRTÄÄ paremmin myös
       laista, mikä aikaisemmin oli täysin hä-  tärkeää palvelutehtäväämme. Sellaista, jossa   oman rajallisuutensa ja hyväksyy sen. Ei ole
       märän peitossa. Näemme selvästi jonkin   joudumme laittamaan itsemme likoon ja   tarkoituskaan oppia kaikkea kerralla, vaan
       elämäämme vaikuttaneen tapahtuman merki-  haastamaan itseämme, sillä elämässä ei   edetä pienin askelin. Kiireettömästi, nautis-
       tyksen ja tunnistamme sen mukanaan tuoman   ole mitään mieltä harjoitella loputtomiin jo   kellen. Sovussa itsensä ja kaiken ympärillä
       opin. Huomaamme kehittyneemme jossain   kerran opittuja läksyjä.          olevan kanssa. Tietoisena siitä, että vaikka
       vaikeana pitämässämme asiassa.                                            lopputulos pysyisi edelleen hämärän peitossa,
                                            JA KUTEN AINA ennenkin, kysyjälle    jossain kulkuasi seuraava lempeä katse näkee
       TÄNÄ VUONNA hidastin tahtia jo elo-  vastattiin. Mieleeni tuli yksi sana: tunne-  koko kuvion. Sen johdatettavaksi on turval-
                                            taitovalmentaja. Pienellä googlaamisella
       kuussa. En siksi, että olisin halunnut, vaan
                                                                                 lista antautua.
 Jos tahdot tietää mitä on pimeä  siksi, että minun oli pakko. Ymmärrettyäni   selvisi, että sellainen ammattinimike on   Elä niin kuin tanssisit.
                                            todellakin olemassa, ja että siihen johtava
       että rakkaani on paranemassa vaikeasta sai-
       raudestaan ja että rinnallani on taas kumppani,
       joka pystyy kannattelemaan paitsi itseään,   koulutus alkaisi Jyväskylän kesäyliopistossa   Kun tanssit, tarkoituksesi ei ole päästä
                                            hetken päästä. Koulutuksen sisältö resonoi
                                                                                   tanssilattialla tiettyyn paikkaan.
       myös minua tarvittaessa, tunsin kuinka kaikki   niin voimakkaasti sisäisen tietoni kanssa,   Tarkoituksesi on nauttia joka
       voimani äkillisesti ehtyivät. Olin kuin tyhjiin   että melkein samalta istumalta hain ja pääsin   askeleesta matkan varrella.
       puristettu ilmapallo, voimaton ja passiivinen.  mukaan.                                           –  Wayne Dyer
                                                            41
   36   37   38   39   40   41   42   43   44   45   46